Welcome to Litsy!

Ote: ...LAURI. Eero veistelee, mutta hanella on miehen sydan. JUHANI. Hyva, hyva! Mutta sanoitko sina minun hayrypaaksi kukoksi? LAURI. Sanoin sinun viela nuijapaaksi sonniksikin. JUHANI. Praa, veli, praa! TIMO. Ole rauhassa, Juho. Han sanoi minunkin vuohipukiksi ja mina kiitan hanta siita arvonimesta; silla vuohi ei olekkaan mikaan hyljatty elain. Viertolan punaposkinen rookina, se Lyytia-rookina, juo paljasta valkoisen vuohen maitoa, ei yhtaan muuta. Kas siina. SIMEONI. Olisimmeko miehia jos ottaisimme onkeen juopuneen sanoja? LAURI. Sinako mies? Sina? Voi veikkoseni! rupeaisitpa katkerasti itkemaan jos nakisit jotain, jota likat eivat juuri naytakkaan tuommoisille nurru-pojille kuin sina. JUHANI. Simeoni, Simeoni! ottaisinpa ennen puukosta kuin tallaisia pistoksia. SIMEONI. NO, no, kyllahan viimeisena paivana nahdaan keta he pistaneet ovat. TIMO. Meita olet sina yhdeksikin maalannut aina kukosta kirveskynaan asti; mutta mikahan olet sina itse, jos kysyn sangen kiinteasti ja otan paalleni oikein kieron paan. LAURI. Mina olen Lauri. TIMO. Kas, kas! Paljas kiltti Lauri vaan? LAURI. Oiva Lauri, en yhtaan muuta, vaikka minua on yhdeksikin mielitty kuvata ja kutsua: mayraksi, Konnin kuokkamieheksi, karnaveikoksi ja sen tuhanneksi taalla. Hm! Olenpa teidan jokaisen huulilta kuullut yhta ja toista tamanmoista. Mutta syvimmassa aanettomyydessa olen pistellyt kaikki tuonne hampaan kolon talteen. Nytpa mielisin hieman lievitella tata yhteiskassaa, mielisin, peeveli vie! antaa teille oikein aika plootuja otsaan, ja alas joka mies kuin tamppusakki harkien saaliiksi! AAPO. Onko tama totisesti Lauri, se siivo, aaneton Lauri? Kuka uskoisi? JUHANI. Aih! veli Aapo, aih! siella nisukullassa loytyy paljon koiruohoa. Sita olen uumoillut jo kauan, mutta nytpa tunnen miehen sydamen. LAURI. Turpas kiinni, sina Jukolan sonni. JUHANI. Ala Herran tahden akoittele minua...